Peruna kerrallaan

4. Pikaviestimet

2010-02-16T14:15:00.004+02:00

Kertaakaan en ole päässyt osallistumaan ryhmächattiin olosuhteiden takia. Kummatkin ajankohdat olivat minulle aivan mahdottomia.

Chattailu on kyllä muuten hyvinkin tuttua: olen mukana HelMet-kirjastojen Kysy online Chat -palvelussa ja silloin tällöin chattailen myös facebookissa ja mesessä. Olisi kuitenkin ollut kiva kokea chattailu isommalla porukalla.

Kivaa olisi myös se, jos chat otettaisiin osaksi jokapäiväistä yhteydenpitoa kirjastoissa. Tietysti kasvokkain tapahtuvan keskustelun, puhelimen ja sähköpostin rinnalle, ei korvaamaan niitä. Luonteeltaankin chattailu on jotain näiden perinteisten viestintämuotojen välillä.

12. Verkkokurssi

2010-02-14T10:27:00.005+02:00

Verkkokurssini aihe on Flickr ja ajattelin jakaa kurssin kolmeen osa-alueeseen, joiden yhteydessä tehdään osatehtäviä.

1. Mikä on Flickr?
2. Miksi Flickr on?
3. Miten Flickriä käytetään?

1. Mikä on Flickr
Tutustutaan web 2.0 tyyppisiin kuvapalveluihin yleensä. Materiaalina 23asiaa-kurssin materiaali ja muut löytämäni verkkolähteet: mm. artikkelit, videot ja slideshowt tms. Perehdytään myös tekijänoikeusasioihin ja Creative commons -lisenssiin.
tehtävät: tutustutaan esittelyaineistoon aj eri kirjastojen Flickr-tileihin. Haetaan creative commons -kuvia.

2. Miksi Flickr on
Web 2.0 -palvelujen filosofiaan perehtymistä. Erilaisten käyttömahdollisuuksien pohtimista.
tehtävä: Ideoidaan käyttötapoja omalle kirjastolle ja kommentoidaan niitä blogiin.

3. Miten Flickriä käytetään
harjoitellaan kuvan lisäämistä, kuvailua, jakamista yms. käytäntöjä. Jos osallistuja haluaa, voi myös luoda oman Flickr-tilin, muuten käytetään jo valmiina olevaa kirjaston yhteistä Flick-tiliä.

Kurssin käytyään osallistuja tietää, miten Flickriä käytetään ja minkälaisiin käyttötarkoituksiin se soveltuu. Osaa lisätä kuvia eri tavoin ja asiasanoittaa ne. Osaa myös liittää kuvan Flickristä blogiin. Osaa hakea creative commons -kuvia. Osaa tarvittaessa opastaa myös jotakin toista Flickrin käytössä.

18. Wikisuunnittelumallit hyötykäytössä

2010-02-12T11:24:00.006+02:00

Olen siis perustamassa blogin oman kirjastoni henkilökunnan käyttöön (blogia ei voi lukea muut). Ajattelin kuitenkin soveltaa wikien suunnittelumalleja blogin perustamiseen. Miksi sitten blogi eikä wiki? Vantaan kaupunginkirjastolla on jo yhteinen wiki, joka ei aivan sovi käyttötarkoitukseeni. Tämä suunnittelemani blogi tulee olemaan henkilökunnan yhteinen ohjepankki web 2.0 -työkalujen käyttöön. Sen sisältöä kuvailin jo täällä
Vantaan kirjastowikiäkään en aio unohtaa, vaan sekin tullaan täällä meillä ottamaan aktiivikäyttöön. Sinne tullaan laittamaan asioita, jotka on tarkoitettu kaikille kirjastolaisille ja kirjastolaisten yhteiselle keskustelulle. Blogi on omistettu vain tämän kirjaston käyttöön.

Tutustuin nyt vähän paremmin suunnittelumalleihin ja huomasin, että voin soveltaa niitä vähän laajemmassakin mittakaavassa, kuin vain wikien suunnittelumalleina. Esimerkiksi Ohjeet ja manuaalit -malli on ihan käyttökelpoinen erilaisten ohjeiden laatimisessa (esim. "näin käytät Flickriä"). Se siis keskittyy online-käyttöohjeiden laatimiseen. Mallin mukaan online-käyttöohjeen tulee olla:
- ympäristöystävällinen eli sitä ei tarvitse printata
- Helposti päivitettävä
- Ohjeiden tulee olla helppolukuisia ja -käyttöisiä
- Kommentointimahdollisuus on hyvä olla, jolloin käyttäjien/lukijoiden kommentit voivat tuoda tarkennuksia ohjeeseen

Training -antisuunnittelumalli puolestaan tuo hyvin esiin ne karikot, johon usein törmätään uusien työkalujen tai toimintatapojen käyttöönotossa. Eli käytetään aikaa ja vaivaa harjoitus- ja perehdytysmateriaalien tekemiseen ja harjoittelusessioiden pitämiseen. Sitten käy niin, että harjoittelusta huolimatta osallistujat eivät ota työkalua käyttöönsä vedoten esimerkiksi teknisiin vaikeuksiin. Ratkaisu on se, että ensin pitäisi osata perustella osallistujille se, miksi näitä työkaluja tarvitaan ja vasta sitten järjestää opastusta niiden käyttöön. Eli ensin vastataan kysymykseen miksi ja sitten vasta kysymykseen miten.

Magnet-suunnittelumalli tarjoaa yhden ratkaisun miksi-kysymykseen. Sen mukaan ihmiset saadaan motivoitumaan wikin käyttöön laittamalla wikiin sellaista sisältöä, joka löytyy vain ja ainoastaan sieltä, joten ihmisten on pakko käydä tutustumassa asiaan. Tietenkin sen sisällön pitää olla jollain tavalla tärkeää, kuten esim. seuraavan kokouksen esityslista tms.

Todella opettavaisia ovat myös Wikiphobia, Wikinoob ja Transparency/Compleint -suunnittelumallit, jotka kuvaavat antiwiki-asenteita ja -toimintatapoja ja tarjoavat niihin myös ovelia ratkaisuja :)
"Wikiphobic people typically are ignorant. Just create the wiki on a server and don't tell them it's a wiki. Tell them it's an informational web site and only trusted editors can modify it. Then add everybody as an editor except the Wikiphobic people."

5. ja 6. RSS-syötteet aktiivikäytössä?

2010-02-08T12:57:00.004+02:00

Syötteenlukija - onko se tarpeellinen?

Tilasin tehtävänannon mukaisesti syötteitä Eduskunnan kirjastosta, Suomi.fi:n uutisia, Ylen pääuutiset ja kulttuurisuutiset ja vielä Helmetistä, Helsingin kaupungin uutisia (en kylläkään asu siellä) ja Ilmatieteen laitoksen tiedotteita. En kylläkään pystynyt seuraamaan syötteenlukijaa viikon ajan päivittäin ja ehkä siksi syötteenlukijan hyödyt jäivät vähän epäselviksi.

kaiken kaikkiaan Googlereaderin käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi tämän kurssin aikana. Syy on se, että se on minulle tällä hetkellä tarpeeton. Saan kurssiin liittyvät syötteet joka tapauksessa kurssiblogiin ja omassa blogissani seuraan muita kurssilaisia. En yleensäkään seuraa mitään tiettyä nettisivua vapaa-ajalla tai työaikana niin aktiivisesti, että kokisin syötteenlukijan tarpeelliseksi.

RSS-syötteet sisänsä ovat kyllä hyvinkin näppäriä, kun ne voi tilata osaksi jotain sellaista palvelua, jota käyttää aktiivisesti. Kaikista eniten syötteistä saa irti silloin, kun on joku erityinen syy seurata jotakin asiaa (esim. asunnonhankinta).

7. Toiset ihmiset tiedonlähteinä

2010-02-08T11:21:00.005+02:00

Delicousin käyttö oli aluksi helppoa. Kun olen yrittänyt käyttää sitä muutenkin kuin vain kirjanmerkkien talletuspaikkana, on ollut hankalampaa.

Aloitin tämän tehtävän jo aiemmin ja lisäsin verkostooni muutaman kurssilaisen. Kukaan ei ole lähettänyt minulle linkkivinkkiä, mutta kokeilin sitä nyt itse: lähetin testimielessä Hesarin kirjallisuussivun omasta delistäni kirjastolle tekemääni deliin - ja onnistuihan se - lopulta.

Kökköä tässä verkoston käytössä on se, että jos haluan tallentaa itselleni kirjanmerkin jonkun verkostoni jäsenen kirjanmerkeistä, minun pitää tagittaa se kuitenkin kokonaan itse - en voi siis tallentaa kirjanmerkkiä kuvailutietoineen. Miksiköhän näin? Minua ainakin helpottaisi valmiit kuvailutagit, joihin voisin sitten lisäillä puuttuvia tageja, tai sitten karsia niistä turhia pois.

23-asiaa -kurssia tai muuten 2.0 kirjastoissa -aihetta käsitteleviä sivuja löytyy aika paljon. Suurin osa on amerikkalaisia. Esimerkiksi 23 things educatros should know about web 2.0 -sivuston 23 asiassa käsitellään paljon sellaisia asioita, joita ei tällä kurssilla ole käsitelty, kuten mash-upsit ja podcastit. Pitää perehtyä näihinkin siis!

12. Verkkokurssin suunnittelua

2010-01-22T10:35:00.006+02:00

Nyt siis verkkokurssin kimppuun. Ajatukseni ovat kylläkin liihottaneet jo vähän kauemmaksi, eli siihen mitä teen tämän kurssin jälkeen näillä opeilla.

Lähtökohtana on oman kirjaston henkilökunnan perehdyttäminen web 2.0 maailmaan (tämä on virallinen tavoitekin tälle vuodelle). Ajattelin toteuttaa tämän blogin muodossa, josta en kuitenkaan tee täysin vapaasti luettavaa. Ideana on se, että blogista tulisi tiimiblogi, jossa voitaisiin harjoitella asioita ja vaihtaa mielipiteitä. Samalla blogi keräisi saman katon alle palvelut ja työkalut, joissa kirjasto on mukana. Ei siis mitään suuren suurta. Idean sain oikeastaan Lyyravegan Netvibesista

Tähän tulevaan blogiin tullaan keräämään web 2.0 palveluita ja työkaluja, joista meille voisi oikeasti olla hyötyä. Eli sellaisia, joiden uskon helpottavan työtämme ja joita jo käytämme tai tulemme käyttämään mm. markkinointikanavina. Moneen palveluun olen jo tehnyt kirjastolle yhteistunnukset.

Tarkoitus on, että en yritä keksiä pyörää uudestaan. Eli käytän surutta hyväkseni jo olemassaolevia materiaaleja: muiden kurssilaisten verkkokursseja (esim. Facebook, RSS) ja muuta netistä löytyvää materiaalia ja tietenkin 23 asiaa-kurssin matskuja. Ideana on myös se, että blogin sisältö karttuu pikku hiljaa ja näitä asioita tehdään aidosti yhdessä. Blogi saisi olla eräänlainen hiekkalaatikko, jossa voisi rauhassa leikkiä, harjoitella, epäonnistua, kysyä, kokeilla ja ihmetellä.

Varsinaisen verkkokurssitehtävän suoritan osana tämän blogin perustamista. En vielä ole päätänyt minkä palvelun ottaisin verkkokurssin aiheeksi. Pitää vielä funtsia.

Lähipäivä

2010-01-21T14:58:00.001+02:00

Kohtaamispaikalla, kahvitauolla

Ideoita on tullut verkkokurssin tekemiseen. Sitten vaan toteuttamaan...

22. Opittujen asioiden soveltamisesta

2010-01-08T12:46:00.006+02:00

Niin, tätä olen pohtinut usein, myös aiemmassa reflektointitehtävässä. Eli mitä hyötyä näistä web 2.0 työkaluista oikeasti on? Miten sovellan oppimaani, mitä työkaluja otan käyttöön ja mitä en, mitä se edellyttää? Jarmo lepistö on tiivistänyt oivallisesti tärkeitä asioita liittyen sosiaalisen median strategiaan. Vaikeinta sosiaalisen median käyttöönotossa on juuri tällaisen uudenlaisen viestintätavan omaksuminen: sosiaalisessa mediassa pitää olla sosiaalinen. Pelkkä asioiden tiedottaminen ei riitä, vaikka sitä se vielä pitkälti on monella kirjastolla. Miten saada sekä asiakkaat että henkilökunta mukaan tähän vastavuoroiseen viestintäkulttuuriin? Miten luoda keskusteluyhteys asiakkaisiin sosiaalisessa mediassa? Ainakin se edellyttää sitä, että koko henkilökunta - ei vain muutama aktiivinen - osallistuu luomaan sisältöjä sosiaalisen median palveluihin. Itselläni on ainakin sellainen kokemus, että Facebook-ryhmän päivittämistä tai muuta vastaava ei helposti mielletä mitenkään tärkeäksi työtehtäväksi. Profiilia päivitetään jos on aikaa, se mielletään kivaksi harrasteluksi ja sen päivittäminen jää viestintävastaavan tms. harteille. Yksi ihminen tekee profiilista omansa näköisen, sivuun jäävät muut, tärkeät näkökulmat, ajatukset, ideat jne. Miksi? Miten sosiaaliset mediat saataisiin ujutettua osaksi työrutiineja?

Mitä kirjasto voisi sitten tarjota 2.0 maailmaan? Kirjastot eivät todellakaan voi mennä sosiaalisen median palveluihin vain todistamaan olemassaoloaan. Jotain ainutlaatuista vaaditaan, että ihmiset kiinnostuvat ja ottavat osaksi virtuaalista yhteisöään. Meillä on jo chat-tietopalvelu, mutta sitä voisi laajentaa. Chat-tekniikkaa hyväksi käyttäen voitaisiin pitää webinaareja sekä henkilökunnalle että asiakkaille (sillä oletuksella, että tekniikka toimisi moitteettomasti). Miltä kuulostaisi esimerkiksi virtuaalinen kirjailijavierailu? Kirjailija ja haastattelija esiintyisivät videon välityksellä yleisölle ja yleisö voisi esittää kysymyksiä chatissa. Siis vähän samaan tapaan kuin TV:n ajankohtaisohjelmissa, joissa katsojat voivat lähettää kysymyksiä esim. tekstiviesteinä. Chatissa voisi myös järjestää kirjavinkkitilaisuuksia aikuisille, esitellä uutuuskirjallisuutta, varaston aarteita, ajankohtaisia teoksia jne. Lukupiirit voisivat helposti jakaa kokemuksiaan chattaamalla. Muutama kuukausi sitten Nyt-liitteessä vertailtiin erilaisia Kysy-palveluja, jossa Kysy kirjastonhoitajalta ja chat-tietopalvelu pärjäsivät hyvin. Kirjastojen asiantuntemusta kannattaisi siis edelleen markkinoida tällaisilla palveluilla. Ihmiset tuntuvat edelleen luottavan kirjastoihin.

Kaiken kaikkiaan sosiaaliset mediat antavat enemmän mahdollisuuksia kuin vievät niitä. Blogit, wikit, webinaarit, chatit, facebookit, twitterit, jne... Uusien asioiden oppiminen ja niiden käyttöönotto vievät aluksi aikaa ja vaivaa. Uskoisin, että ne loppujen lopuksi kuitenkin säästävät aikaa, vaivaa ja rahaa. Blogit ja wikit ovat joissain kirjastoissa jo nyt kirjallisuuspiirien, kouluyhteistyön ja tiedonhaun opetuksen käytössä. Yhtä lailla nämä kaikki sopisivat henkilökunnan sisäiseen käyttöön: koulutukseen, työryhmille, avoimeen keskusteluun, tiedonvaihtoon jne.

Kyllähän kyse on aika isosta muutoksesta, joka vie aikaa ja vaatii koulutusta ja perehdytystä sekä asiakkailta että meiltä itseltämme. Ohjeita ja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan ehdottomasti, mutta ne eivät saa olla liian rajoittavia.

13. Webinaarit

2010-01-06T18:21:00.003+02:00

Näin pyhäpäivänä, pää täynnä räkää ja olo muutenkin aika nuutunut, oli oiva tilaisuus katsella miltä webinaari näyttää. Se kun ei onnistunut työkoneella.

Webinaari voisi tulevaisuudessa hyvinkin olla hyvä perinteisten palavereiden/luentojen/keskustelutilaisuuksien korvike. Se kylläkin edellyttää paljon parempia laitteita ja sopivaa asennoitumista osallistujilta. Itse voisin kokeilla (en päässyt kurssichattiin, jossa tätä ilmeisesti kokeiltiin).

Oikeastaanhan tämä ei eroa paljonkaan perinteisestä luennosta: ensin luennoitsija alustaa aiheen, jonka jälkeen osallistujat esittävät kysymyksiä chatissa ja luennoitsija(t) vastailevat niihin. Ehkäpä webinaarissa useampi osallistuja uskaltautuu myös kommentoimaan ja esittämään kysymyksiä, kuin perinteisessä luentotilaisuudessa, kuka tietää. Toisaalta webinaarityöskentely edellyttää erilaista kommunikointitapaa, eli on osattava muotoilla kysymykset nopeasti tekstimuotoon ja myös osattava kuunnella. Itse uskoisin, että minun olisi jopa helpompi keskittyä kuuntelemaan tällä tavoin, kun toisten ihmisten supinat ja muut taustaärsykkeet eivät häiritsisi keskittymistä. Edellyttäen tietty rauhallista työtilaa...

21. Pelaamisesta vielä

2010-01-06T17:51:00.004+02:00

No nyt on oma maatila kasvanut jo pikkaisen ja olen tasolla 4. Naapureita on kolme ja olemme lahjoiteleet toisillemme hedelmäpuita, kanoja, lannoitteita jne. Ihan hauskaahan tuon Farmvillen parissa on hääriä, kun ei se vaadi paljon mitään eikä se edellytä tuntikausien oleilua koneen äärellä. Käyn huoltamassa tiluksiani samalla kun käyn Facebookissa. Enkä todellakaan aio siihen omia rahojani laittaa (sekin on mahdollista?!), vaan Farmvillessa "ansaitut" kolikot saavat riittää.

21. Pelit

2010-01-04T14:09:00.005+02:00

Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen kirjoitusta lautapelien hyödyistä oppimisessa ei mielestäni voi suoraan soveltaa nettipeleihin. Toki osa peleistä vastaa perinteisiä lautapelejä, mutta suuri osa on kyllä sitten jotain ihan muuta, kuten räiskintä- ja kolarointipelejä. Aika karun kuuloista on se, kun natiaiset istuvat koneiden ääressä ja tämän tästä kuuluu hihkaisuja: "Mä tapoin sut, mä tapoin sut!" Okei, ei sitä kannata varmaan ottaa ihan tosissaan, mutta epäilenpä silti, ettei sellaiset pelit välttämättä kehitä oppimiskykyjä kovin monipuolisesti.

Perinteisten lautapelien suosio on onneksi kasvanut jo useamman vuoden ajan. Itse olen pelaillut esimerkiksi Carcassonnea ja Alhambraa, joita voin suositella lämpimästi. Ne sopivat kaikille kouluiästä alkaen. Tietokonepeleihin en ole tutustunut kovin syvällisesti. Ensimmäiset pelimuistot liittyvät Wintergames peliin, jossa oli erilaisia talviurheilulajeja ja jota pelattiin sellaisella vanhalla pelikoneeksi tarkoitetulla tietokoneella. Super Mario Bros oli aikoinaan myös todella koukuttava...
Olen pelaillut silloin tällöin pelejä Aapelissa ja Älypäässä (mm. minigolf, tietovisat). Lisäksi olen käyttänyt muutamia pelejä opettaessani hiiren käyttöä ikäihmisille. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin esimerkiksi nämä palapelit ja tämä hauska putkiaivotesteri

Kotoa löytyy aviopuolison Playstation 3, mutta en ole pelannut sillä juuri mitään. Kokeilut ovat tyssänneet siihen, kun en ole saanut ohjainta (siis sitä joystickiä, tai miksikä sitä nykyään sanotaan) toimimaan haluamallani tavalla... Tiedän kuitenkin, että pleikkapeleissä on paljon strategiapelejä, jotka varmasti kehittävät päättelykykyä.

Aloitin nyt sitten pelaamaan tuota Farmvilleä, kun kaikkie siellä tuntuu hääräävän. Ihan symppis peli tuntuu olevan ainakin näin aluksi. Lisäraportointia luvassa, kunhan sato kasvaa!

20. Wikispaces

2009-12-31T13:48:00.002+02:00

No onnistuihan se. Ei ollut edes hankalaa, kun ymmärsin tuon systeemin miten oma profiilisivu tehdään

19. Wikit tiedonlähteenä

2009-12-31T10:32:00.003+02:00

Wikien maailma tuntuu olevan täynnä mitä erilaisimpia wikejä wikeistä ja wikejä wikeistä wikejä jne.

WikiIndex on siis nähtävästi Wikimaailman hakemisto, jonne on koottu paitsi ihmisten ja yhteisöjen kyhäämiä wikejä myös wikiohjeita ja opastusta. Tutustuin ensin suosituimpien wikien listaukseen, mutta en löytänyt sieltä mitään mielenkiintoista. Pelit näyttäisivät olevan suosittuja wikien aiheita, samoin (odotetusti) porno ja yllättäen itä-aasialainen draama...

Aihehakemisto on kirjastolaisen näkökulmasta aika suppea. Monen mielenkiintoiselta tuntuvan wikin kohdalla kävi niin, ettei sivu auennut ollenkaan.

Loppujen lopuksi päädyin kirjallisuusaiheiseen Literawikiin: http://literature.wikia.com/wiki/Literawiki
Tämä wiki sisältää aika hajanaisesti tietoa kirjoista ja kirjailijoista. Ei vakuuttanut ollenkaan. Paljon tyhjiä sivuja.
Esittelysivu: http://www.wikiindex.org/Literawiki

Mielenkiintoisempi kirjallisuusaiheinen wiki on AmillionPenguinswiki
Wiki sisältää romaanin, joka on tehty wikiin ja kuka tahansa on voinut osallistua kirjoitusprojektiin. Kuten wikin nimestä voi päätellä, projektin takana on ollut Penguin books. En lukenut kertomusta kokonaan vielä, mutta aion sen tehdä myöhemmin.
Wikin esittelysivu

Kirjastowikit

Tutustuin St Josephin kirjaston "tiedonhakuoppaaseen" (=subject guide)
Kyse on aihehakemistosta, jossa jokaisen aiheen alle on koottu vinkkejä tiedonhakuun: mistä kirjastoluokista tietoa löytyy, mitä lehtiä aiheesta on saatavilla, linkkejä muille internetsivuille, linkkejä tietokantoihin jne. Tämä vaikutti hyvältä idealta ja varmasti palvelee asiakkaita.

South Carolinan yliopiston kirjaston wiki näyttää aivan kirjaston kotisivulta. Täältä löytyy tietoa kirjastosta, kokoelmista, palveluista, ohjeita, jne. sekä linkit kokoelmaluetteloihin.

Childrens series binder on sen sijaan kirjavinkkihakemisto lapsille ja lasten kirjallisuudesta kiinnostuneille. Keskittyy erityisesti sarjakirjoihin. Wikiä ylläpitää Websterin yleisen kirjaston henkilökunta yhdessä asiakkaiden kanssa.

18. Wiik wiik wikittelyä

2009-12-28T15:12:00.004+02:00

Wikipedian ymmärrän. Wikien käyttöä en. Tai en vaan osaa enkä ymmärrä. Mutta koska näin ei koskaan pidä asennoitua, yritän ymmärtää.

Kummatkin esimerkkinä olevat kirjastowikit vaikuttavat todella hyviltä ja vastaavat laajuudeltaan intraa. Tällaisen intran pitäisi kyllä ollakin: toimiva, helppokäyttöinen, dynaaminen, helposti muokattava ja päivitettävä. Kaikki tiedot samasta paikasta, näppärää! Mutta tässä on vaan se ongelma, että intra onkin internetissä ja kaikkien kansalaisten luettavissa. Olen ehkä ahdasmielinen ja rajoittunut, mutta mun mielestä kaikkien asioiden ei pidä olla näkyvissä kaikelle kansalle. Wikiä ei kai kuitenkaan voi tehdä niin, että vain tietyt ihmiset pääsisivät lukemaan sitä, vai voiko?

Nämä suunnittelumallit eivät nyt kyllä oikein avaudu. Ensin luulin, että kyse on valmiista pohjista, joista voi valita mieleisensä wikin alustaksi. Ilmeisesti kyse on kuitenkin vain eräänlaisista suosituksista ja ohjeista, joiden mukaan wikin voisi toteuttaa. En siltikään ymmärrä niiden tarkoitusta...

17. Wikipedia pintaa syvemmältä

2009-12-28T13:57:00.008+02:00

Ihan ensiki lukaisin uutisotsikot ja tutustuin uutiseen, jossa kerrottiin Pakistanissa hyväksytystä laista, jossa hijroille myönnettiin kolmannen sukupuolen asema.

Satunnainen artikkeli -haulla jouduin lukemaan tynkäartikkelin Nordeste Linhas Aereas Regionais -lentoyhtiöstä.

Seuraavaksi kokeilin artikkelien selailua aihealueittain. Viihde-aiheen alta valitsin artikkelin aikamatkustus fiktiossa joka on kyllä täysin tynkä ja aika turha! Tämä aihekin on kyllä niin laaja, että mielestäni sen olisi voinut jättää pois koko Wikipediasta. Sen sijaan siitä voisi joku tehdä vaikka gradun tai väitöskirjan... Wikipedian artikkelissa mainitaan ainoastaan kolme esimerkkiä aikamatkustuksesta kirjallisuudessa(!):
H. G. Wells
Tieteiskirjailija H. G. Wellsin, jonka voidaan katsoa luoneen nykyaikaisen scifi-kirjallisuuden, ensimmäinen merkittävä tieteisromaani Aikakone vuodelta 1895 käsitteli juuri ajassa matkaamista. Kirjassa päähenkilö matkustaa tulevaisuuteen aina vuoteen 802 701 asti. Kyseistä romaania on pidetty koko aikamatkustuskirjallisuuden peruskivenä.
Harry Potter
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Myös huippusuositussa Harry Potter -fantasiasarjassa matkustetaan menneisyyteen. kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki Harry Potter ja Hermione Granger pelastavat syyttömänä tuomitun Sirius Mustan matkustamalla ajassa taaksepäin ajankääntäjä-nimisellä laitteella. Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Pimeä nousee
Susan Cooperin Pimeä nousee -kirjasarjassa ajassa matkustaminen on yleinen taito niin Valon kuin myös Pimeän kannattajien keskuudessa. Kirjasarjassa ajan käsitekin on erilainen kuin todellisuudessa, sillä sitä pystyy magian keinoin hidastamaan. Kirjasarjan sisäisten sääntöjen mukaan menneisyyttä ei voi mitenkään muuttaa, koska aikamatkustus on jo tapahtunut ennen sen alkua ja tekipä ajassa matkaava henkilö mitä tahansa, hän ei voi muuttaa menneisyyttä. Sekä Valon että Pimeän kannattajat käyttävätkin taitojaan matkata ajassa tehokkaasti hyväksi mm. piilottamalla vastapuolelta erittäin tärkeitä esineitä historiallisiin rakennuksiin (roomalaiset rakennukset, haudat yms.) jo niiden rakennusvaiheessa ja hakemalla historiallisia henkilöistä nykyaikaan taistelemaan vastapuolta vastaan.
Wikipedia, Aikamatkustus fiktiossa (28.12.2009)http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikamatkustus_fiktiossa

Sen sijaan Aikamatkustus-artikkelissa aihetta käsitellään hieman syvällisemmin myös fiktion osalta, mutta aika ristiriitaista on se, että siinäkin viitataan pääartikkeliin Aikamatkustus fiktiossa, joka ei sitten kuitenkaan sisällä samoja tietoja.

Myönnän kyllä, että Wikipediaa tulee käytettyä aika usein, kun täytyy nopeasti tarkistaa joku yksityiskohta, kuten nimi tai syntymävuosi tms. ja useimmiten käytän wikipediaa Googlen kautta. Ensisijaisena tiedonlähteenä en käytä Wikipediaa.

Mielenkiintoisinta oli tutustua artikkeleiden muokkaushistoriaan. Muokatuimpien suomenkielisten artikkeleiden listalla Suomi on ykkösenä, toisena World of Warcraft ja kolmantena Harry Potter -sarjan hahmot. Tutustuin artikkelin Pyörätuoli muokkaushistoriaan, koska ihmettelin, miksi se on viidentenä muokatuimpien listalla. No, eipä sieltä ollut korjattu kuin oikeinkirjoitusvirheitä.

Ja nämä käännöskoneethan ovat mitä parhainta viihdettä! Erityisen hauskaa on kopsata joku satunnainen japaninkielinen teksti ja kääntää se englanniksi. Sitä kun ei yhtään osaa arvata, mitä tekstissä lukee, ellei vieressä ole kuvaa.

14. Pohdintaa, reflektointia

2009-12-23T14:42:00.004+02:00

Päälimmäinen tunne on tällä hetkellä sekava infoähky: pitäisi pystyä omaksumaan hyvin lyhyessä ajassa hyvin paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä ja hienoa. Mitä sitten olen oppinut? Mitä aion oppimallani tehdä?

Monet palvelut ovat olleet jo aiemmin ainakin päällisin puolin tuttuja. Osa näistä 23:sta asiasta jää sille tasolle tämän kurssin jälkeenkin, osan otan aktiivikäyttöön.

Eniten olen pohdiskellut wikien ja/tai blogien käyttöä "yhteisötyökaluina": wiki olisi hyvä pohja työyhteisön omalle intralle tai pienempimuotoisemmalle työryhmälle. Blogeja voisi käyttää samalla tavalla esimerkiksi kirjallisuuspiirin yhteydenpitovälineenä: henkilökunta voisi vinkata toisilleen esim. erilaisille asiakasryhmille sopivaa kirjallisuutta, voitaisiin vaihtaa ajatuksia esim. kirjanäyttelyideoista ja myös pyytää apua hankaliin kysymyksiin joita asiakkaat esittävät. Osa kokouksista voitaisiin myös aivan hyvin pitää chatissa tai muussa vastaavassa (webinaarit, jaiku). Ehkä varsinaisten kokousten tarve vähentyisikin, kun asioita ja ongelmia voisi puida useammin - ja juuri silloin kun ne nousevat esiin. Kirjastojen yhteisten tapahtumien ja teemapäivien ja -viikkojen suunnittelussa ja koordinoinnissa blogit, wikit, chatit yms. olisivat todellakin tarpeen.

Tämmöisiä pohdintoja tässä vaiheessa.

16. Librarything

2009-12-22T16:35:00.004+02:00

Kirjastojuttuja

Librarything vaikuttaa lupaavalta palvelulta, johon pitää perehtyä kunnolla, jotta siitä saa kaiken hyödyn ja ilon irti. No, tämä pätee kyllä kaikkiin muihinkin kurssin asioihin.

Vein palveluun muutamia suosikkikirjojani. Aluksia näin harjoittelumielessä. Suositukset olivat osittain ihan osuvia: Diana Setterfieldin Kolmastoista kertomus -teoksen suosituksissa oli mm. Lisa Seen Snow flower and the secret fan (Lumikukka ja salainen viuhka), jonka olen lukenut ja joka kyllä oli jollain tavalla samanlainen. Samoin Zusakin The book thief (Kirjavaras) osui nappiin.
Leena Krohnin Tainaronin suosituksissa oli mukana aika paljon suomalaisia kirjailijoita, joten oletan, että suosittelu perustuu ainakin osittain siihen. En ainakaan heti keksi mitä muuta yhteistä on Tainaronilla ja Seitsemällä veljeksellä, vaikka hyviä kirjoja ovatkin... Toisten jäsenien suosittelut ovat mielenkiintoisia ainakin Cormac McCarthyn Tie -kirjan yhteydessä.

Librarians who LibraryThing -ryhmän keskustelut ovat ihan mielenkiintoisia. Erityisen hauskoja ovat "Annoying things that patrons do..." -ketjun viestit. Tosin suurin osa keskusteluista ei tunnu koskettavan suomalaisia kirjastoja, saatika yleisiä kirjastoja.

Mitä kirjasto voisi tehdä Librarythingissa? Meillähän on jo hienot kokoelmaluettelot. HelMetissä kokeiltiin vähän aikaa myös kansikuvia, mutta siitä jouduttiin luopumaan teknisten ongelmien vuoksi. Kansikuvat tulevat kyllä varmasti jossain vaiheessa takaisin. Ehkäpä Librarythingin mahdollisuudet ovatkin suosittelun puolella. Kirjavinkkaushan on ollut kirjastoammattilaisten alaa jo pitemmän aikaa. Suosittelupalvelut ovat suosittuja ja niihin huomaan itsekin tarttuvani, jos en muuten niin uteliaisuuttani (tietävätkö ne muka oikeasti mikä minua kiinnostaa...)Toisaalta on tekeillä ihan suomalainenkin versio Librarythingista, nimittäin Kirjasampo: http://wiki.kirjastot.fi/index.php/Kirjasampo_faq
Tässä suhteessa suosisin kyllä suomalaista ja toivoisin, että kirjastot laittaisivat paukkunsa mieluummin tänne, kuin LibraryThingiin.

15. Kuvapalvelut

2009-12-22T14:25:00.005+02:00

Kuva kertoo enemmän

Artikkeli Flickrin käytöstä kirjastoissa oli mielenkiintoinen ja antoi hyviä ideoita tulevaa varten. Muutaman idean voisi ottaa käyttöön saman tien, toiset vasta vähän myöhemmin. Kivointa Flickrissä on se, että voin itse määrittää mitkä kuvat haluan julkaista kaikelle kansalle ja mitkä haluan pitää vain kirjaston sisäisessä käytössä.
Tässä muutamia ideoita, joita voisi toteuttaa:
- asiakkaille: kuvia kirjaston tapahtumista, tiloista, kirjavinkkejä diaesityksinä/videona, HelMet-verkkokirjaston käyttö diaesityksenä/videona
- henkilökunnalle: yhteinen opetusmateriaali (HelMetin ja muiden tietokantojen käyttö, tiedonhaun opetus), kuva-albumit (vievät tällä hetkellä valtavasti tilaa muistitikuilla tai koneen muistissa)

Monella Vantaan kirjastolla on jo kuvia Flickrissa ja Vantaan kaupunginkirjastolla myös yhteinen käyttäjätili. Pitääpä laittaa meidänkin kuvia sinne.

Liityin myös ryhmän Libraries and librarians jäseneksi ja osallistuin yhteen keskusteluun, jossa kyseltiin mitkä kirjastot ovat Facebookissa.

15. A frosty birch tree by the river

2009-12-22T14:13:00.004+02:00

A frosty birch tree by the river
Originally uploaded by ptrktn

Höh, jotenkin onnistuin poistamaan tämän jo kertaalleen lataamani kuvan. Kiitos kuitenkin Lyyravegalle html-ohjeesta!.
Tämä kuva löytyi creative commons winter -hakusanoilla. Kuvaa saa käyttää, kun ilmoittaa tekijän tiedot sen yhteydessä, mitkä löytyvät täältä:

http://www.flickr.com/photos/ptrktn/ / CC BY 2.0

Loin tunnukset Flickriin (screenname: epr10), mutta toistaiseksi kuvani eivät ole julkisia.

Pöh... ei tää toimi

2009-12-07T13:12:00.002+02:00

Olisin niin mielelläni tutustunut Webinaarien ihmeelliseen maailmaan, mutta ei ne toimi työkoneella. Pitää yrittää kotoa käsin :(

11. Kirjaston edustajana verkossa: Facebook

2009-12-07T11:04:00.004+02:00

Kirjaston näkymiseen erilaisissa sosiaalisen median palveluissa pätevät samanlaiset säännöt kuin muuhunkin kirjaston viestintään ja tiedottamiseen. Facebookin päivittäjä edustaa kirjaston sivuilla omaa kirjastoaan, kaupunginkirjastoaan ja HelMet-kirjastoja ja loppujen lopuksi myös omaa ammattikuntaansa. Mielestäni tässä ei ole mitään kyseenalaista.

Ongelmia aiheuttaa ehkä se, että sosiaalisiin medioihin osallistuminen on toistaiseksi kirjastoille vapaaehtoista, ja hyvä niin. Kirjasto voi näkyä Facebookissa jos haluaa, mutta kukaan ei määrää minkälaista sisältöä sivuilla pitäisi olla, kuinka usein sivuja pitäisi päivittää jne. On turhaa tehdä kirjastolle Facebook-sivuja, jos niitä ei aktiivisesti päivitetä. Ohjeistukselle olisi ehkä tässä suhteessa tarvetta.

Vapaaehtoisuus on myös Facebook-sivujen suurin ihanuus! Facebookiin voi ideoida aika vapaamuotoisesti kaikenlaista kivaa, mitä ei voisi esittää samalla tavalla esimerkiksi kirjaston virallisilla kotisivuilla. Kuvat, keskustelun avaukset ja pienet tiedotusasiat hoituvat Facebookin kautta ihan kätevästi. Tapahtumatiedotteet menevät Facebookiin samalla vaivalla kuin paikallislehden menovinkkeihinkin. Suunnitelmissa on monenlaista muutakin virtuaaliaktiviteettia...

Ovatko asiakkaamme Facebookissa? Itse olen kokenut Facebookin suurimmaksi ongelmaksi toistaiseksi sen, että asiakkaat eivät tiedä, että olemme siellä. Tämän korjaamiseksi olemme kyllä aloittaneet pienimuotoisen mainoskampanjan ja suunnitelmissa on järjestää Facebook-opastuksia ensi keväänä.

Oman kirjastoni Facebook-sivut: http://www.facebook.com/home.php?#/pages/Lumon-kirjasto/284531175248

10. Galtsuun?

2009-12-07T10:31:00.004+02:00

En ole tutustunut Galtsuun aiemmin. Toki tiedän, että se on olemassa ja tiedän periaatteessa miten se toimii. Toistaiseksi en ole pitänyt millään tavalla välttämättömänä, että juuri meidän kirjaston pitäisi siellä näkyä. Toisaalta, kirjastomme on kuitenkin Facebookissa, miksei sitten myös Galtsussa?

Ensimmäinen syy on se ikuinen aika, eli sen puute. Kaikkiin paikkoihin ei ehdi kirjoitella. Toinen syy on se, etten oikein tiedä mitä kirjastomme siellä tekisi. Galtsu on selkeästi nuorten paikka ja siellä nämä meidänkin kirjaston teinit tuntuvat roikkuvan. Galtsuun ei ehkä kuitenkaan kannata mennä pelkästään sillä periaatteella, että Terve, tässä on Kirjasto, vaan pitää keksiä jotain ekstraa. Jos kirjasto tarjoaa nuorille jotain toimintaa (kuten esim. peli-iltoja), voisi Galtsu olla hyvä paikka tiedotukseen ja yhteydenpitoon.

Kaikkein parasta olisi, jos kirjastot voisivat tehdä yhteistyötä tässä(kin) asiassa. Luotaisiin yhteistunnus vaikkapa kaikille Helmet-kirjastoille ja kirjastot voisivat vaikkapa vuoroviikoin osallistua Galtsun ylläpitoon. Eli vähän vastaavalla tavalla kuin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa tai Kysy online chatissa. Ja vielä parempi olisi, jos Galtsun ylläpitoa hoitaisivat nuorten kanssa muutenkin työskentelevät kirjastolaiset.

Facebook sopii paremmin yleisluontoiseen asiakastiedotukseen, yhteydenpitoon ja keskusteluun. Aion toistaiseksi pitäytyä vain siinä ja ottaa näitä muita (Galtsu, Twitter) mukaan kuvioihin sitä mukaa, kun niille on oikea tarve.

9. Osallistuin keskusteluun

2009-12-02T11:04:00.003+02:00

http://www.kirjastot.fi/kirjallisuus/lukukokemukset?messageID=de1dcc3d-e12a-4f79-ab14-53bc7afecc23#c4bb1e97-1df0-40fd-9a33-51525474daa1
Suosittelin siis Aikamatkustajan vaimoa. Niffeneggeriltä on muuten tulossa keväällä uusi suomennos. Pitää lukaista.

9. Keskustelupalstat ahdistaa

2009-11-30T16:11:00.003+02:00

Miksikö?

No siksi, että eniten äänivaltaa keskusteluissa saavat ne, jotka jaksavat roikkua näillä palstoilla. Ne taas, joilla olisi oikeasti jotain järkevää sanottavaa, tai jotka edustavat sitä maltillisempaa linjaa jossakin asiassa, eivät osallistu keskusteluihin.

Kirjastot.fi -sivuston keskustelut ovat usein juuri sellaisia, joita en jaksa lukea, kun alkaa ärsyttämään.

On keskustekupalstoista hyötyäkin tällaisina "kilauta kaverille" -tyyppisinä apupalstoina. Kerrankin piti löytää ohje siihen miten sitruunahappoa käytetään pesukoneen putsaukseen ja apu löytyi Suomi24-palstalta http://keskustelu.suomi24.fi/node/847440 . Tosin tarkistin asian vielä Marttojen sivulta: http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/kodinkoneet/pyykinpesukone/pyykinpesukoneen_puhdistus/)

8. Vantaan kirjastot Twitterissa

2009-11-30T15:22:00.003+02:00

Löytyihän se.

Eli alunperin tämä oli Tikkurilan kirjaston Twitteri, mutta sittemmin se on muutettu Vantaan kirjastojen yhteiseksi. Seuraajia on 20 (liityin itse myös!).

Aika hitaasti on päivityksiä tipahdellut. Tiedän, että tämä johtuu ihan yksinkertaisesti ja suurimmaksi osaksi ajan puutteesta. Vantaan kirjastoissa käydään parhaillaan keskustelua 2.0 palveluiden hyötykäytöstä. Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että kaikkeen olisi kiva ja hyvä osallistua, mutta aina tulee se ikuinen aikaongelma eteen.

8. Mikroblogit

2009-11-30T14:28:00.004+02:00

Qaiku ja Twitter

Ihan kuin astuisi keskelle vieraalla kielellä käytävää keskustelua.

Tämmöiset fiilikset mikroblogeista. En oikein ymmärtänyt mitään kummastakaan esimerkkikeskustelusta. Kumpaakin on yhtä vaikea seurata, jos ei tiedä mistä puhutaan. Qaiku vaikuttaa enemmän perinteiseltä keskustelupalstalta kun taas Twitter muistuttaa chattailua, eli keskustelut muodotuvat lyhyistä, epämääräisistä heitoista.

Tikkurilan kirjastolla pitäisi olla Twitter-tili, mutta en ole vielä onnistunut löytämään sitä...

Leena Parkkinen voitti HS:n esikoiskirjailijapalkinnon | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi

2009-11-19T19:40:00.000+02:00

Leena Parkkinen voitti HS:n esikoiskirjailijapalkinnon | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi

Varauksia HelMetissä nyt 154, ennen palkintoa oli päälle 30. Ei muuta kuin jonon jatkoksi.

Kaupunginkirjastossa soi elävä taustamusiikki | Etelä-Karjala | yle.fi

2009-11-19T19:35:00.000+02:00

Kaupunginkirjastossa soi elävä taustamusiikki | Etelä-Karjala | yle.fi

Meille kanssa tämmöstä!

Huono omatunto kolkuttaa

2009-11-19T19:02:00.002+02:00

En vaan ole ehtinyt...

Nimittäin osallistumaan ryhmächatteihin vaikka olis pitänyt viime sunnuntaina viimeistään osallistua. Tiistaisin juuri samaan aikaan vedän tietokoneen käytön kurssia ja sunnuntait menee remontin merkeissä.

huono ajankohta mun kannalta, mutta yritän päästä ensi sunnuntaina!

3. Vielä syötteistä

2009-10-28T11:30:00.002+02:00

Niin tänne piti vielä kirjoittaa, mitä kaikkia syötteitä tuli tilattua jne.

Jätin muutaman Googlen ehdottaman blogisyötteen ja tilasin sitten muutaman kurssiblogin. Aiemmin olin jo tilannut HelMet-kirjaston uutiset. Tähän asti ehdin ennen kuin google hyytyi...

3. Syötteitä

2009-10-28T11:11:00.003+02:00

Myönnettävä se on.

Olen Googlen koukussa: gmail, Blogger, iGoogle ja nyt vielä syötteenlukija. Mutta en tarvitse kuin yhdet tunnukset, joten siksi päädyin näihin.

Toisaalta, kun olen tutustunut muiden kurssilaisten blogeihin, käyp vähän katteeks... muiden palveluiden blogit näyttävät paljon tyylikkäämmiltä.

Itse asiaan. Syötteisiinkin olin tutustunut pintapuolisesti jo aiemmin mutta nyt voin sanoa, että oikeasti ymmärrän mikä idea niissä on ja miksi ne voivat olla hyödyllisiä. Googlen syötteenlukija kylläkin vähän tökkii välillä...

2. Herkullista eli Delicious

2009-10-26T14:12:00.001+02:00

Tämä oli tuttu jo ennestään, mutta en ollut käyttänyt kyseistä palvelua piiitkäään aikaan. Poistin sieltä aika suuren määrän vanhoja kirjanmerkkejä.

Eikös tossa delicious-sanassa ollut aiemmin pisteitä kummallisissa paikoissa, jotka teki sen kirjoittamisesta jotenkin hankalaa?

Deliciousin idea on musta hyvä ja ensimmäinen näistä 2.0 jutuista, joka tuntuu ihan käyttökelpoiselta.

1. Ensimmäinen peruna kuorittu!

2009-10-20T12:43:00.003+03:00

... eli vielä 22 "perunaa" jäljellä :) kyllä tää tästä lähtee, kun intoakin riittää.