22. Opittujen asioiden soveltamisesta

Niin, tätä olen pohtinut usein, myös aiemmassa reflektointitehtävässä. Eli mitä hyötyä näistä web 2.0 työkaluista oikeasti on? Miten sovellan oppimaani, mitä työkaluja otan käyttöön ja mitä en, mitä se edellyttää? Jarmo lepistö on tiivistänyt oivallisesti tärkeitä asioita liittyen sosiaalisen median strategiaan. Vaikeinta sosiaalisen median käyttöönotossa on juuri tällaisen uudenlaisen viestintätavan omaksuminen: sosiaalisessa mediassa pitää olla sosiaalinen. Pelkkä asioiden tiedottaminen ei riitä, vaikka sitä se vielä pitkälti on monella kirjastolla. Miten saada sekä asiakkaat että henkilökunta mukaan tähän vastavuoroiseen viestintäkulttuuriin? Miten luoda keskusteluyhteys asiakkaisiin sosiaalisessa mediassa? Ainakin se edellyttää sitä, että koko henkilökunta - ei vain muutama aktiivinen - osallistuu luomaan sisältöjä sosiaalisen median palveluihin. Itselläni on ainakin sellainen kokemus, että Facebook-ryhmän päivittämistä tai muuta vastaava ei helposti mielletä mitenkään tärkeäksi työtehtäväksi. Profiilia päivitetään jos on aikaa, se mielletään kivaksi harrasteluksi ja sen päivittäminen jää viestintävastaavan tms. harteille. Yksi ihminen tekee profiilista omansa näköisen, sivuun jäävät muut, tärkeät näkökulmat, ajatukset, ideat jne. Miksi? Miten sosiaaliset mediat saataisiin ujutettua osaksi työrutiineja?

Mitä kirjasto voisi sitten tarjota 2.0 maailmaan? Kirjastot eivät todellakaan voi mennä sosiaalisen median palveluihin vain todistamaan olemassaoloaan. Jotain ainutlaatuista vaaditaan, että ihmiset kiinnostuvat ja ottavat osaksi virtuaalista yhteisöään. Meillä on jo chat-tietopalvelu, mutta sitä voisi laajentaa. Chat-tekniikkaa hyväksi käyttäen voitaisiin pitää webinaareja sekä henkilökunnalle että asiakkaille (sillä oletuksella, että tekniikka toimisi moitteettomasti). Miltä kuulostaisi esimerkiksi virtuaalinen kirjailijavierailu? Kirjailija ja haastattelija esiintyisivät videon välityksellä yleisölle ja yleisö voisi esittää kysymyksiä chatissa. Siis vähän samaan tapaan kuin TV:n ajankohtaisohjelmissa, joissa katsojat voivat lähettää kysymyksiä esim. tekstiviesteinä. Chatissa voisi myös järjestää kirjavinkkitilaisuuksia aikuisille, esitellä uutuuskirjallisuutta, varaston aarteita, ajankohtaisia teoksia jne. Lukupiirit voisivat helposti jakaa kokemuksiaan chattaamalla. Muutama kuukausi sitten Nyt-liitteessä vertailtiin erilaisia Kysy-palveluja, jossa Kysy kirjastonhoitajalta ja chat-tietopalvelu pärjäsivät hyvin. Kirjastojen asiantuntemusta kannattaisi siis edelleen markkinoida tällaisilla palveluilla. Ihmiset tuntuvat edelleen luottavan kirjastoihin.

Kaiken kaikkiaan sosiaaliset mediat antavat enemmän mahdollisuuksia kuin vievät niitä. Blogit, wikit, webinaarit, chatit, facebookit, twitterit, jne... Uusien asioiden oppiminen ja niiden käyttöönotto vievät aluksi aikaa ja vaivaa. Uskoisin, että ne loppujen lopuksi kuitenkin säästävät aikaa, vaivaa ja rahaa. Blogit ja wikit ovat joissain kirjastoissa jo nyt kirjallisuuspiirien, kouluyhteistyön ja tiedonhaun opetuksen käytössä. Yhtä lailla nämä kaikki sopisivat henkilökunnan sisäiseen käyttöön: koulutukseen, työryhmille, avoimeen keskusteluun, tiedonvaihtoon jne.

Kyllähän kyse on aika isosta muutoksesta, joka vie aikaa ja vaatii koulutusta ja perehdytystä sekä asiakkailta että meiltä itseltämme. Ohjeita ja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan ehdottomasti, mutta ne eivät saa olla liian rajoittavia.